Tiedämme, että kahvi on tärkeä osa suomalaista ja myös pohjoismaista kulttuuria (olemme kulutuksessa listojen kärjessä). Ennen kuin vieraamme ehtivät potkaista kenkiä jalastaan tai laittaa takkia henkariin, emäntä on jo ehtinyt kysyä maistuisiko vieraalle kahvi. Maistui tai ei, kahvi on jo keitetty ja katettu pöytään. Kahvia juovat kaikenikäiset ja se tavoittaa kaikki meistä sukupuoleen tai sosiaaliseen asemaan katsomatta.

Kahvimarkkinat jakautuvat meilläpäin (Pohjoismaat) karkeasti kahteen. Puhutaan markettikahveista sekä pienpaahtimokahveista tai erikoiskahveista. Voidaan puhua myös jakautumisesta valtavirran tuotteisiin sekä premium-tuotteisiin. Valtavirran kahvit, eli kansankielellä markettikahvit dominoivat kahvinmyyntitilastoja Pohjoismaissa suurten kahvitalojen tuotteiden siivittämänä.

Koska kahvi on tärkeä osa jokapäiväistä elämäämme, osaavat suuret kauppaketjut hyödyntää tätä houkuttimena saada asiakkaat kauppoihinsa. Tiedättehän, se hullu kahvitarjous joka oli päivän lehdessä. Usein kahvi myydään kuluttajille kuitenkin tappiolla (ja toivotaan, että asiakkaat ostavat silti katteellisia tuotteita), joten kahvin ostohinnan pitää olla kauppaketjuillekin edullinen.  Hullua ja kestämätöntä tosiaan. Jotta paahtimot voivat myydä kahvin suurissa erissä halvalla kauppaketjuille, se rajoittaa käytettävän kahvin laatua ja siten vaikuttaa suurten paahtimoiden kahvihankintoihin maailmalta.

Suuret kahvibrändit ja paahtimot tavoittelevat tasamakuista kahvia, joka maistuu aina samalta, ostettiinpa se mihin aikaan vuodesta tahansa, mistä kaupasta tahansa. Kahveissa ei usein ole yllätyksiä tai särmää. Pienemmät paahtimot taasen tähtäävät tasaisen maun sijaan kausiluonteisiin, uniikkeihin, vivahteikkaisiin, yllätyksellisiin, mutta huippulaadukkaisiin lopputuloksiin. Sama pätee viineihin ja viinikulttuuriin, eikö niin?

Kahvin ollessa öljyn jälkeen maailman suosituin kauppatavara, liittyy kahvin ostoon ja kaupankäyntiin paljon epäkohtia. Kahvi on pitkään ollut liian halpaa, eikä viljelijät ole saaneet tarpeeksi suurta korvausta raakakahvista. Raha tehdään kahvinhimoisissa länsimaissa. Tämän pitää muuttua ja myös suurempien toimijoiden pitää muuttaa toimintaansa kohti kestävää ja reilua toimintaa. Tällöin kahvikupin hinta toivottavasti nousee ja samalla yli 100 miljoonan kahvituotannon parissa työskentelevän ihmisen elämän laatu paranee. Fair Trade, UTZ yms. ovat olleet tärkeitä aloitteita ja pystymme edelleen parempaan.   Pienten paahtimoiden rakenteet eivät kyllä kestäisi kovin kauaa, mikäli kaikki kahvin tapajuojat haluaisivat yhtäkkiä ostaa marketista pääosin premium-kahvia. Hyllyt olisivat tyhjät alta aikayksikön, eikä se olisi hyväksi kaupalle eikä kahvikulttuurille pitkällä aikajänteellä.

Ei, meidän ei pidä lopettaa suurten paahtimoiden kahvien juomista. Eihän meillä olisi koko kahvikulttuuriamme ilman heitä! Meillä kaikilla on kuitenkin vapaus valita, ja toivottavasti myös lisääntyvän tiedon mukaan tietämys valita kahvimme. Valitsemalla pienpaahtimon kahvin valitset suuremmalla todennäköisyydellä laadukkaamman ja eettisemmän vaihtoehdon. Samalla tuet yrittäjyyttä, joka luo työpaikkoja.

Tämän artikkelin inspiraationa on oma, varaukseton rakkauteni kahvia ja kahvikulttuurin edistämistä kohtaan. Lisäksi lähteenä ja inspiraationa on Nordic Coffee Culturen blogissa oleva artikkeli, jonka voit lukea kokonaisuudessaan (englanniksi) tästä. Oikein maukkaita kesäisiä kahvihetkiä kaikille tältä erää, minäkin lähden nyt kahville!

Terkuin, Riku

Lue seuraavaksi