Minne katosivat lapset?

Mediaa seuraamalla voisi kuvitella, että on pihalla oleminen ja pihaleikit ovat muotia. 

”Olisi kiva asua kerrostalossa. Silloin voisimme leikkiä yhdessä pihalla kavereiden kanssa”, 5-vuotiaamme pohti yhtenä päivänä. Hän on pitkään kaivannut leikkikaveria pihalle, ja lukuisista yrityksistään huolimatta naapurin lapset ovat pysyneet sisätiloissa ja omilla reviireillään.

Mediaa seuraamalla voisi kuvitella, että pihaleikit ja ulkona oleminen on muodikasta. Upeista säistä huolimatta lähellä olevat leikkipuistot pysyvät tyhjinä, metsässä ei kiipeile kukaan eikä kirkonrottia tai poliiseja ja rosvoja näy missään.

Toista oli (kliseisesti) ennen: olimme aamusta iltaan ulkona, kiipeilimme kallioilla, teimme retken järvelle – ilman vanhempia – ja leikimme metsissä kynnenaluset multaa täynnä. Kerran sateella saappaaseeni oli luikerrellut kastemato.

Seikkailullisen lapsuuden siivittämänä saimme monta hyötyä ihan ilmaiseksi.

Ulkona olemisen terveysvaikutukset

Ulkona liikkuminen lisää mm. fyysistä aktiivisuutta. Lasten ylipaino onkin kasvanut samalla kun ulkona liikkuminen on vähentynyt. Toki ruokavaliolla on omat sokeriset sormensa pelissä.

Alle 8-vuotiaiden pitäisi liikuntasuositusten mukaan reippailla vähintään kolme tuntia päivässä. Nyt suositus toteutuu harvan kohdalla.

”Perinteiset, monipuoliset leikit ovat vähentyneet”, lasten liikuntakasvatuksen dosentti, yliopistotutkija Arja Sääkslahti kommentoi Ylen uutisissa.

Luonto on meille kaupungistumisesta huolimatta edelleen tärkeä rauhoittumisen ja terveyden lähde. Ulkona stressi – josta lapsetkin kärsivät – laukeaa ja keskittymiskyky paranee. Vehreissä maisemissa reippailu edistää myös sosiaalista hyvinvointia: suhtaudumme luontokokemusten jälkeen myönteisemmin muihin ihmisiin ja voimme paremmin.

Nykylapsetkin kaipaisivat multaisia kynnenalusia. Nopea kaupungistuminen on osaltaan köyhdyttänyt mikrobistoa, mikä on monien tutkimusten mukaan yhteydessä mm. allergioiden, astman, diabeteksen, tulehduksellisten suolistosairauksien ja jopa Alzheimerin taudin lisääntymiseen.

Ulkona oleminen vähentää tutkimusten mukaan jopa likinäköisyyttä!

Likinäköisyydestä me aikuiset ehkä kärsimmekin, kun emme uskalla päästää lapsia ulos leikkimään. Katse tulisikin suunnata kauemmas tulevaisuuteen.

Teksti on julkaistu toukokuussa myös Uusimaa-lehdessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *