Voiko ruoan avulla parantua sairaudesta? Olli Posti kertoo oman tarinansa

Artikkelisarja, artikkeli 1/2

Miltä nuorelle urheilulliselle ja musikaaliselle miehelle tuntuu kuulla, ettei hän enää kohta pystyisi pelaamaan tennistä ja soittamaan kitaraa? Pahimmassa tapauksessa hänellä olisi enää muutama vuosi toimintakykyistä elämää jäljellä. Olli Posti on alle parikymppisenä kokenut tähän liittyvät epätoivon tunteet, pelon ja ahdistuksen. Hän kuitenkin päätti olla antamatta periksi ongelmia aiheuttavalle taudille ja ottaa vastuun omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Ollin tarina on kiehtova ja se on inspiroinut tuhansia ihmisiä aloittamaan uuden terveemmän elämän.

Tapasin Ollin sattumalta tällä viikolla. Kohtaamisesta ei mennyt montaa hetkeä kun istuttiin aurinkoisilla kallioilla ja minä naputtelin läppärille Ollin sanoja. Tässä Ollin kertomana, tervehtymispolkunsa ensimmäinen vaihe.

Pelasin nuorena tennistä  juniorisarjassa ja pärjäsin hyvin. Juniorisarjan SM-mitaleita oli tullut jo useampi. Keväällä 2002 tapahtui jotain ja tennispallot rupesivat lentämään aivan mihin sattuu.  Kitaransoittokaan ei enää onnistunut.  Äitini joka on lääkäri oli viitisen vuotta aiemmin sairastunut MS-tautiin jonka takia alettiin epäillä, että se olisi myös minun oireideni takana. Sain lähetteen selkäydinnäytteeseen ja aivokuvauksiin jossa todettiin, että MS-tautiin tyypilliset muutokset näkyivät. Sain esidiagnoosin MS-taudista. Vallitsevat tunteet siinä tilanteessa olivat epätoivo ja kauhu mutta samanaikaisesti tietynlainen vapautus elämän paineista.

MS-tauti on lyhenne sanasta multippeliskleroosi. Kyseessä on keskushermoston sairaus joka vaikuttaa liikunta- ja toimintakykyyn. MS-taudissa elimistö hyökkää omia kudoksiaan vastaan.

Lähipiiri patisti minua kovasti aloittamaan lääkityksen. Minulle sanottiin kuitenkin suoraan, ettei lääkkeen tehoamisesta oireisiin ole mitään takeita, ja tautia se ei paranna. Minun korvissani se kuulosti täysin järjettömältä, että rupeaisin piikittämään itseeni lääkettä joka ei edes teoriassa voi parantaa itse tautia. Minä halusin parantua.

Alkujärkytyksen laannutta rupesin ajattelemaan, että jos minulla mahdollisesti on vain muutama vuosi toimintakykyistä elämää jäljellä, niin miksi en nauttisi siitä kunnolla, sen sijaan, että olen kotona masentuneena. Päätin käyttää kaikki säästöni Thaimaanlentoon ja matkustin sinne.

Siellä tein nopeasti muutaman havainnon. Elämäni Thaimaassa oli rentoa ja rentoutumisen myötä MS-taudin oireet tuntuivat helpottuvan. Olin myös pitkään kärsinyt astmasta ja lääkkeiden loputtua oli todella herättävää huomata, etten tarvinnutkaan niitä enää. Ensin ajattelin sen johtuvan erilaisesta ilmanlaadusta, mutta myöhemmin ymmärin, että prosessoidun ruoan poisjääminen varmasti vaikutti asiaan. Thaimaassa ei ollut tarjolla prosessoitua maitoa, vehnää tai valkoista sokeria siinä määrin kuin kotona. Havahduin siihen tosiasiaan, että huomattavan suuri osa syömästäni ruoasta oli aiemmin koostunut juuri näistä aineksista.

Palasin kotiin Suomeen neljän kuukauden kuluttua ja olo muuttui pikkuhiljaa taas huonommaksi. Lopulta olin aika huonossa kunnossa mutta viimeisellä epätoivon vimmalla menin läheiseen nettikahvilaan ja rupesin etsimään netistä tietoa taudin parantamiseksi. Ajattelin, että jonkunhan on pakko tietää tästä jotain. Kesti ainakin kuukausi ennenkuin löysin yhtään mitään. Sitten rupesi löytymään pieniä johtolankoja, yhdessä artikkelissa oli maininta tutkimuksesta joka sivuutti aihetta. Törmäsin tietoon d-vitamiinin mahdollisesta vaikutuksesta. Pian löysin myös maininnan kurkuman ja kalaöljyn tulehdusta alentavasta vaikutuksesta.

Tiesin jo, ettei minun kannattanut juoda vähärasvaista maitoa tai syödä vehnää ja sokeria. Näillä muutoksilla olin helposti saanut astman kuriin mutta MS-tauti ei ollut yhtä helppo. Tiesin kuitenkin jo hieman siitä mitä ruokia minun kannattaisi välttää ja mitä lisätä ruokavalioon,  jotta oloni parantuisi. Pidensin pikkuhiljaa molempia listoja ja pian sekä vältettävien, että lisättävien ruokien listat olivat hyvin pitkiä. Tämä ei tietenkään ollut kovin käytönnöllistä, mutta onneksi sain melko nopeasti asiaan liittyvän oivalluksen.

Huomasin, että vältettävien listalla oli pelkästään keinotekoisia elintarvikkeita ja lisättävien ruokien listalla oli luonnollisia raaka-aineita. Näin pystyin kokonaan skippaamaan listat ja käyttämään ainoastaan tätä muistisääntöä ohjenuorana. Jatkoin tällä linjalla ja etsin myös arvostamieni asiantuntijoiden lausunnoista yhteneväisyyksiäsen sijaan että olisin kiinnittänyt huomiota ristiriitoihin. 

 JOKAINEN tuntui olevan yhtä mieltä seuraavista asioista:

 -vähennä valkosokerin käyttöä

-älä juo prosessoitua, rasvatonta maitoa

-älä syö kaikista prossessoiduimpia viljoja, kuten vehnää

-älä syö keinorasvoja

Tajusin, kuinka tärkeitä nämä peruspalikat on, ja että näillä tavallinen ihminen pärjää erittäin pitkälle. Itselläni oli paljon terveysongelmia,  joten minun tapauksessani tarvittiin vielä hieman lisää perehtymistä aiheeseen ennenkuin vointini oli optimaali.

Näiden muutosten myötä Ollin kiinnostus ruoan vaikutuksesta ihmisen hyvinvointiin heräsi kunnolla. Tulokset olivat hänen omassa elämässä olleet niin merkittäviä, ettei hän voinut olla välittämästä niistä. Monet Ollin havaitsemista asioista sotivat paljon hänen aiempaa uskomusjärjestelmää vastaan.

Äitini oli lääkäri ja hyvin terveystietoinen, joten hän oli vahvasti sitä mieltä, että hyvin vähärasvainen ja pääasiassa täysin ravinnetyhjistä tärkkelyksen ja muiden höttöhiilareiden lähteistä koostuva ruoka on terveellisintä ruoka. Meillä syötiin silloisen virallisen tiedon mukaan todellla terveellisesti. Joskus poikkeustapauksissa isä saattoi viedä meidät Kotipizzaan. Itselläni oli lapsena paha rasvakammo ja en esimerkiksi missään nimessä voinut juoda maitoa jossa oli rasvaa. Muistan miten kerran itku kurkussa selitin kaverin vanhemmille etten pysty juomaan heidän tarjoamaa kaakaota, koska se ei ollut tehty rasvattomaan maitoon.

Ollin tapauksessa, tarvittiin isoja ruokavalio- ja elämänmuutoksia ennenkuin hän koki voivansa todella hyvin. Tarina näistä askeleista jatkuu artikkelin seuraavassa osassa joka julkaistaan myöhemmin tällä viikolla.

10 thoughts on “Voiko ruoan avulla parantua sairaudesta? Olli Posti kertoo oman tarinansa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *