Päivänaloitus

Löytyykö tuttuja ilmeitä aamulta? 😀

PÄIVÄNALOITUS

Miten teidän perheessä päivä lähtee käyntiin? Onko aamuissa tilaa rauhalle, onko se yhtä tohinaa heti silmät avattua vai jotakin näiden välimaastosta? Ensimmäiseksi onkin hyvä miettiä, millä tavoin yleensä teidän perheen päivä alkaa. Saatamme helposti jäädä looppiin ajatuksen kanssa: ”huomenna herätään aikaisemmin ja startataan päivä jouhevammin, tänään oli (joka kertainen) poikkeus.” Tässä artikkelissa muutama toimiva vinkkin lapsen sekä aikuisen oman, että yhteisen päivän aloitukseen.

AIKAA NOUSEMISELLE

Juuri kun olin tätä kirjoittamassa, huomasin iltapäivälehden artikkelin samasta aiheesta; äiti oli päättänyt aloittaa aamut jouhevammin. Hän aikaisti hieman oman herätyskellon soimista, kömpi lapsen vuoteeseen lepäämään hetkeksi hänen kanssaan, ja rupattelemaan niitä näitä. Miten mukava tapa herätä! Annetaan siis aikaa rauhallisemmalle heräämiselle, ei tarvitse kuin 5 minuuttia aikaistaa omaa herätystä ja näin vältytään, tai ainakin kevennetään, pahemmalta kiireeltä, mahdolliselta (kovalta) huudolta ja väärällä jalalla nousemiselta. Tämän uskoisin toimivan varsinkin erityislapsille, kuten erityisherkille ja ylivilkkaille – mutta suosittelen kaikille tätä aamuista oksitosiini hormonin tankkausta. Riippuen myös lapsen temperamentista, jos hän on hitaasti lämpeävä, tarvitsee hän siirtymiin ja uusiin asioihin enemmän aikaa. Lapsille rauhoittava tekijä on se, että tietävät, mitä on tulossa ja siirtymiin annetaan aikaa (ilman syyllistämistä/huutoa/pinnan jatkuvaa palamista). Tiivistettynä: ennakoidaan.

MITÄ PÄIVÄ SISÄLTÄÄ

Lempeämmällä tavalla heräämisen lisäksi suosittelen käymään tulevia päivänaskareita yhdessä läpi. Ennen kun ollaan lähtemässä kotoolta, käydään rauhassa läpi, mitä lasten sekä aikuisten päivä sisältää ja monelta tullaan kotiin. Kohdataan kunnolla toisemme ollen läsnä ja lähdetään siirtymään kodista päivän kohteisiin. Jos lapsella on vaikeuksia koulussa tai päiväkodissa, voidaan vielä ennen lähtöä miettiä, mitä tehdä, kun vaikeudet iskevät.
Esimerkki1: Lapsi saattaa tuohtua ja käyttäytyä häiritsevästi koulussa, jos ei ymmärrä tehtäviä. Mietitään yhdessä, miten hänen tulikaan toimia, jos ei ymmärrä tehtävänantoa (todella usein lasten käytöshäiriö johtuu pelosta, että eivät osaa tai ymmärrä) ja on hyvä tuoda esille, että vain harjoittelemalla oppii ja sen takia tärkeintä on että yrittää ( = lapsi ei ole yhtä kuin osaamattomuutensa).
Esimerkki2: Lapsi näprää puhelintaan luvatta koulupäivän aikana. Tehdään tarkat säännöt puhelimenkäytön suhteen ja käydään nämä konkreettiset ja selkeät säännöt ennen lähtöä vielä läpi, pidetään tavasta pois oppiminen aktiivisena. Keskustelua myös opettajan kanssa. Muistetaan näissä hetkissä, että lapsi ei itse ymmärrä rationaalisesti asioita, eikä lapsi itse kykene tekemään isompia muutoksia. Vanhemman EI tule syyttää lasta siitä, ettei ole toiminut oikein, tai käyttää esimerkiksi puhelinta liikaa. Vanhemman tulee olla sen suhteen ’pomo’ ja pitää itse tarkasti jo säädetyistä säännöistä kiinni -> syy- seuraussuhde => oppiminen. Vanhempi on itse puhelimen lapselle antanut, eikä nyt voi parjata sen perään, että lapsi helposti kehittää tähän runsaasti ärsykkeitä tarjoavaan vempaimeen tavan. Ole vastuullinen vanhempi.

Olisko teidän perheellä aamulla aikaa joogata muutama minuutti? Pää alaspäin herättää tehokkaasti! 🙂

MUKAVAA PÄIVÄÄ

Tehdään aamusta ja kotoa lähtemisestä vähemmän kiireellisempi tapahtuma. Monesti meidän oma asennoituminen on tiellä; taas on aamu/ taaskaan noi lapset eivät toimi, kuin enkelit/ taas on aamupalan kanssa niin vaikeaa/ taaskaan ei huvita yhtään/ kauhea kiire/ kohta pitää juosta… Koen tähän auttavan se, että vanhempikin myöntää mahdollisen väsyneisyyden ja halunsa jäädä välillä mieluummin kotiin kuin mennä töihin. Puhutaan kuitenkin lapsille ilman syyllistämistä, että meillä on vastuita, joita tulee täyttää, eikä niiden täyttäminen ole aina kivaa tai helppoa – mutta niistä on meille paljon apua. Tämän jälkeen voidaan kääntää puhe positiivisella sävyllä tulevaan; mitäköhän kaikkea tänään tulee tapahtumaan? mitä opin? onpa kiva päästä näkemään kollegoita/koulukavereita! On tärkeää, että lapsi tulee kohdatuksi vallitsevassa olotilassa häntä siitä torumatta ja saa kuulla, ettei ole ainoa asian kanssa. Vaikka miltä tuntuisi aamulla, niin se ei tarkoita, etteikö päivä paranisi sen kunnolla käynnistyttyä. Tästä on lapselle itsesäätelyn suhteen hyötyä tulevaisuudessakin; kaikki tekeminen ei ole aina mukavaa, mutta myöntämällä ja sallimalla vallitseva olotila, on helpompi muuttaa asennoitumista parempaan. Lapsi oppii kasvaessaan, että hän pystyy itse vaikuttamaan ajatuksiinsa, tuntemuksiinsa, sanoihinsa ja tekoihinsa.

TÄRPIT:
– Kun iltaa on saatu rauhoitettua, voidaan suunnitella seuraavaa päivää. Mitä huominen tuo? Oliko retkipäivä tulossa? Muita erikoisaikatauluja? Moneltako herätyskello soi?
– Herätään rauhassa. Aamu on asia, joka seuraa yön jälkeen – joka aamu. Annetaan yhdessä nousemiselle 5 minuuttia kultaakin arvokkaampaa aikaa. Lapsi tai vanhempi kömpii toisen petiin ja heräillään yhdessä niitä näitä höpisten.
Vältetään huutamista, mutta jos menee huutamiseksi vanhempi voi tuoda asian esille sitä harmitellen ja anteeksi pyytäen, opetetaan sama asia myös lapselle. Annetaan tunteille tilaa ja tuodaan esille se, että kaikki tunteet on sallittuja, mutta niistä pystyy päästämään irti.
– Valmistaudutaan päivään ennen lähtöä. Käydään tärkeimmät pointit vielä läpi ja jos lapsella on päiväkodissa tai koulussa vaikeuksia, niin mietitään, mitkä olivat ne yhteiset asiaan liittyvät säännöt.
– Tuodaan yhteiset pelisäännöt, esimerkiksi perheessä, kunnolla esille ja keskustellaan yhdessä asioista, päivän tapahtumista, oloista ja tulevista tapahtumista. Ei tehdä sääntöjä vain tekemisen ilosta, vaan valitaan perheelle tärkeimmät säännöt käytäntöön, eikä lapulle jääkaapin oveen.
– Jos lasta harmittaa pukea ulkovaatteet päälle, niin antaa harmittaa. Kaikki tunteet on sallittuja, mutta ulkovaatteet puetaan joka tapauksessa päälle. Suosittelen pyrkimään siihen, ettei jää saarnaamaan asiasta, se yleensä vie asian täysin hakoteille ja lapsi ei pysty päästämään kiukku tunteestaan irti. Aiheutetaan siis aivan turhaa mielipahaa ja vaikeutetaan lähtöä.
– Muistetaan kehua! Jos lapsi tekee aamunaskareita reippaasti ja omatoimisesti tai pystyykin jättämään kiukun, niin annetaan siitä hyvää palautetta hänelle. Pyritään välttämään reagointia lapsen negatiivisempiin asioihin.

Joskus itkettää eikä yhtään huvita, siksi on tärkeää, että meillä on toisemme <3

->Tärkein asia on ehdottomasti se, että annetaan itsellemme sekä muille lupa tuntea tunteita ja olla inhimillisiä. Ja kun suuttumuksia, väärinkäsityksiä ja raivokohtauksia sattuu, niin mietitään jälkeenpäin yhdessä, minkälaiset toimintamallit voisivat olla parempia. Tämä vaatii toistonsa ja uudelleen läpi käydyt, samat keskustelut – mutta palkitsee takuuvarmasti. On hyvä muistaa, että vanhempikin oppii jatkuvasti, eikä ole jo ”valmis”. Vanhempikin tekee ja saa tehdä virheitä ja yhdessä korjata niitä lapsen kanssa. Lapselta voi kysyä, miltä tuntuu kun isi/äiti esimerkiksi huutaa.
--> Suunnitelmat eivät aina mene vanhemmillakaan putkeen, joten ensimmäisenä on hyvä poistaa täydellisyyden tavoittelu ja tuoda armollisuutta niin itseään kuin muita kohtaan. Artikkelieni tarkoitus ei ole syyllistää ketään, vaan tarjota vaihtoehtoja, joista useammille on ollut hyötyä.

 

-Hanna 🙂
ps. artikkeli on osa perustamaani Tietoinen Temmellys konseptia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *