Vähemmän on enemmän

Tai ehkä englanniksi tutumpi ”less is more” on ollut tänä kesänä yksi lempimotoistani. Saman pitäisi päteä myös informaatiosotaan, jota käydään päässämme monen sitä edes huomaamatta. Tietoa, teorioita, uusia tutkimuksia sekä jatkuvasti vaihtuvia mielipiteitä tulee oikealta ja vasemmalta ja kun kiire vielä painaa päälle niin ei ole ihme, jos pienen ihmisen pää menee hieman pyörälle.

Jos vielä tarkastelemme samaan syssyyn suomalaisten terveydentilaa, voisi hätäisempi jo ruveta miettimään, että jossain mättää pahasti. Kun noin 700 000 syö masennuslääkkeitä ja diabetes on lisääntynyt viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana n. 90% voisi nykypäivän kehityksen sekä lääketieteen ”edistyneisyyden” valossa tämä herättää outoja ajatusketjuja. Jotkut ovat jopa väittäneet, että Suomalaiset ovat maailman sairainta kansaa. Miksi näin on? Meillä on puhdas luonto ja puhtaat vedet. Luulisi, että mekin olisimme melko puhtaita ja terveitä. Voisiko tämä ainainen terveyskysymys ollakin hyvin paljon simppelimpää, kun me ehkä osaamme ajatellakaan?

Itselläni tapahtui selkeä muutos sairauspäivien katona sekä vireystasoissa, kun aloitin puhdistamaan sekä luonnollistamaan ravintoani. Suurin osa vaivoista (minulla oli aina perusflunssat, krooninen närästys sekä ainaiset niska – ja hartiakivut), katosi jättämällä nopeat hiilarit sekä suurimman osan keinotekoisista lisäaineista pois lautaselta.

Olin aluksi hyvin hämmästynyt, sillä olin kuvitellut sairaudet osaksi minäkuvaani ja niin kutsuttua normaalia arkea. Miksi näistä ei kukaan puhunut mediassa eikä kouluissa? Kun vielä lisäsin ravintoketjuuni lähdeveden, olin viimeistään vakuuttunut siitä, että ravintovalinnoillamme on suora yhteys hyvinvointiimme.

Myös nykyiset tutkimukset tukevat tätä väitettä. Ihmisen keho uusiutuu noin seitsemässä vuodessa kokonaan viimeistä luuydinmolekyyliä myöten! Samaan aikaan toisaalla kerrotaan, että peruseinesmussuttaja saa vuodessa kehoonsa useita kiloja lisäaineita, raskasmetalleja, muovia ja mitä kaikkea! Ehkä vanha sanonta ”Olet mitä syöt” ei sittenkään ole sieltä tyhmimmästä päästä.

Kun tähän vielä mausteeksi muistaa, että isovanhemmillamme ei juuri ollut allergioita, en ainakaan itse päässyt kuin yhteen lopputulokseen. Olemme osa maapallon luonnollista ekosysteemiä, joten ravintomme kuuluisi olla myös mahdollisimman luonnollista. Ja nyt kun tuota oivallusta näin jälkikäteen ajattelee, ihmettelen kovasti, miten se ei ollut jo aiemmin tullut minulle mieleen!

Luonnonmukaisesta ravinnosta ja vihanneksista saamme terveestä maasta suoraan kasviin siirtyneitä mineraaleja sekä hivenaineita, jotka ovat kehomme luonnollisia rakennuspalikoita. Toisessa vaihtoehdossa, vaikka vihanneksia nauttisimmekin, ne saattavat olla kasvatettu jossakin altaassa ja lähes pelkästään erilaisten lannoitteiden ja kemikaalien turvin. Näistä rakennuspalikoista muodostuu se kivannäköinen vihannes kuitenkin, jonka sisältö on puhdas nolla. Ellei jopa pakkasen puolella.

Meidän pitäisi suosia luomua ja lähiruokaa. Uskon, että lähiruoka on monestakin syystä meille hyväksi. Se tukee pientilallisia, joilla on huomattavasti paremmat arvot, kuin suurilla korporaatioilla. Kun olemme syntyneet tänne Suomeen, niin uskon, että myös meille paras ravinto tulee täältä. Läheltä.

Kotimaan voimaruoat kunniaan

Meiltä löytyy kotimaastamme valtaisat määrät erilaisia ”superfoodeja”,  jotka ovat olleet viime aikoina kovasti esillä. Monia superruokia voi käydä ihan itse pikku kätösillään poimimasta ilmaiseksi luonnosta. Marjojen ja sienien lisäksi luonnosta löytyy paljon erilaisia yrttejä ja jopa salaattiaineksia. Ja näiden velikultien ravintosisältö onkin sitten hieman eriluokkaa, kuin kaupanhyllyltä noukittaessa. Niitä kutsutaan myös villiruoaksi ja liputan sen puolesta vahvasti! Kaiken lisäksi metsässä ja luonnossa liikkuminen on yksi parhaita terapiamuotoja mitä tunnetaan.

Suosittelen pientä ravinnon laadun ja sisällön tsekkausta uusin silmin. Voisinko korvata esimerkiksi valkaistun suolan jollain monipuolisemmin mineraaleja sisältävällä? Pienillä askelilla muutoksesta tulee paljon helpompi ja kivempi matka. Ja kun olo paranee, alkaa päivitys saada aivan uusi puolia!

Puhtailla ja ravinnepitoisilla tuotteilla tulee vatsa täyteen vähemmästäkin ja ne maut – niistä ei tässä edes kerkiä kirjoittamaan! Syömisestä tulee tietoista ja kiitollisuus ja elämänlaatu paranee yhä enemmän.

Haluaisin tähän lopuksi vielä jakaa yhden kokemukseni minulle hyvin tärkeästä paikasta eli Lapista, sillä se mielestäni klousaa kivasti tämän tarinan. Istuimme pari vuotta sitten kodassa tähtien syttyessä ystäväni kanssa talvisen Kaldoaivin erämaan syleilyssä. Nuotiolla valmistui itsepyydettyä riekonrintaa voissa, mausteina vain hieman suolaa ja timjamia. Porotokka laidunsi hämärtyvässä illassa viereisen järven jäällä.

Maku, sen rikkaus ja tunnelma oli päätähuimaava kokemus! Tulen loimussa porontaljoilla koin suurta kiitollisuutta.

Elämä on ihmeitä täynnä. Tehdään siitä vielä ihmeellisempää!

kota_2

”Ainoa tiedon lähde on kokemus.” ~ Albert Einstein

Kirjoittaja Tuomas Kytömäki on ohjaaja, tuottaja ja luennoitsija.
Yhteydenotot: tuomas.kytomaki@gmail.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *